Väsymyskuu

Huh, osasin jo vähän odottaakin tätä. V ä s y t t ä ä. Ei onneksi masenna tai uuvuta tai muuta sellaista kuin yleensä kaamoksen aikana, mutta tämä älytön unentarve iski kyllä ihan normaalissa aikataulussa heti vuodenvaihteen jälkeen. Yövuorossa silmät lupsuvat jo ennen puolta yötä ja aamuyöllä joutuu ihan tosissaan tappelemaan hereillä pysymisen puolesta. Olen taas suosiolla siirtänyt herätyskellon soimaan vasta kuudelta viiden sijaan, ja siltikin torkutin eilenkin puoli seitsemään asti enkä olisi edelleenkään, yli yhdeksän tuntia sikeästi nukuttuani, jaksanut nousta. Aamuteenkin joutui vaihtamaan Clipperistä kovempiin aineisiin eli matchaan.

Mutta sittenpä vain pitää nukkua. Levätä. Olla hissuksiin ja rauhassa. Helliä itseä. Ei tämä sydäntalvi ole mikään oikea aika alkaa tehdä rytinällä suuria elämänmuutoksia sohvaperunasta fitness-urheilijaksi vaikka kuinka on uuden vuoden alku ja lehdet täynnä joulukilojen kaikottamista. Jos pelkkä oleminenkin on kuluttavaa, niin ei ole niin minkäänlaista järkeä hankkia kovasti lisäkulutusta, päälle eikä keholle. Sillä lailla vetää itsensä vain ikävästi piippuun. Tokikaan ei myöskään kannata jatkaa mahdollista lomamässäilyä ja löllimistä loputtomiin vaan kyllä normaaliin palauttava ryhtiliike hyvää tekee, mutta luonnon rytmien kuunteleminen on aina viisasta. Ei toppavaatteissa tarvi jaksaa hulmuta samalla lailla kuin kesähepenissä.

Nyt pitää vahvistaa munuaisia: Hieroa alaselkään lohikäärmesalvaa ja pitää lämmintä kaurapakkausta, ottaa taas kuuri detox-tippoja. Pitää muistaa hengittää syvään ja venytellä – pienetkin liikkeet vähän väliä tehtynä pitävät rangan vetreänä. Kun nuokuttaa pitää nousta hetkeksi ylös, tehdä pieniä Frantsilassa opittuja virkistyskikkoja ja kävellä hetki vaikka ympyrää. Mehustimen töpseli on taas kytketty pistorasiaan ja uusi D-vitamiinipurkkikin pitää ottaa esiin.

Ajattelin käyttää liikuntasetelini ostamalla piiiitkästä aikaa kortin joogasalille. En ole ollut livetunneilla melkein viiteen vuoteen! En uusinut tänä vuonna Yogaia-tilaustani, koska se on ihanuudestaan huolimatta jäänyt aina tosi vähälle käytölle, ja luulen netistä ilmaiseksi löytyvien tuntien kyllä riittävän minun tarpeeseeni. Vaikka eihän sitä tiedä, jos opintovapaalla saisikin sen aamujoogan ohjelmaan ihan vakituisesti? Olen huomannut, että jooga sopii minulle parhaiten nimenomaan heti aamusta. Ihania kiertoja sisältävä flow-tunti on mitä parhain herättäjä.

Koitan vetristää mieltäkin välillä, pienellä somepaastolla. Poistin Facebook-sovelluksen puhelimesta ja koitan vieroittautua Netflixistä kirjojen avulla. Instagramin pikakuvakkeenkin poistin näytöltä, ettei sitä tulisi niin automaattisesti nappaistua aina auki joka vartin välein, kun joutuu kaivelemaan sovelluksen käsiinsä aina valikon kautta. Mutt vaikka poistin kaikkien mahdollisten sovellusten näyttöilmoitukset käytöstä, ne menevät välillä itsestään takaisin päälle!! Aikamoista ketkuilua.

Latasin Soundcloudin puhelimeen ja olen kuunnellut sillä Katri Syvärisen Taikaelämää-podcasteja sen sijaan, että aina pyörisi taustalla joku turhanaikainen hömppäsarja. Katrin juttelua on ihana kuunnella ja hän puhuu tosi paljon auki ihan samoja ajatuksia, mitä itse olen käynyt pääni sisällä läpi. Niinpä, niinpä! tekisi mieleni koko ajan huudella kuuntelemisen lomassa. Ihan oikeita kirjojakin olen taas lukenut ja löytänyt ilokseni pitkästä aikaa pari oikein koukuttavaa, hykerryttävää romaania! Harkinnassa on, lataisinko Bookbeatinkin taas pitkästä aikaa.

Onkos kellään muuten suosituksia inspiroivista ja ajatuksia herättelevistä podcasteista tai hulvattomista kirjoista? Luen itse tällä hetkellä yövuororattona kirjaa nimeltä Kuolema Ehtoolehdossa, ja se on oikeasti ihan huippu! Samaan aikaan ihanan hilpeä, kauhea ja tragikoominen. Suosittelen ehdottomasti varsinkin kaikille hoitoalan ihmisille.

Semmottii. Jotenkin semmonen mukavan rauhallinen olotila pääkopassa, kai ne aivosolutkin on talviunilla. Yövuorokammassa on jäljellä kolmetoista piikkiä, mikä tietysti tekee ison osan tähän leppeään fiilikseeni. Ja kun joulukuu oli ihan tosi tosi sosiaalista aikaa, mikä oli aivan ihanaa mutta toki myös kuluttavaa, niin juuri nyt nautin tyhjästä kalenteristani tosi kovasti. Jos tänä vuonna kaikki vapaahetket ei olisikaan aikataulutettu menoja täyteen jo kuukausia etukäteen?

9 thoughts on “Väsymyskuu

  1. Sulla on jotenki tosi paljon rakentavampi ja lempeämpi ote ja lähestymistapa tähän tammikuiseen gaggaan ku esim. allekirjoittaneella :’D

    Samaa mieltä siitä, että hitot nyt mistään superduperryhtiliikkeistä ja Uuden Elämän aloittamisesta, mut joo…ehkei tää miun nirinarikaan oo se paras vaihtoehto. Kiitos siis tästä postauksesta! 😀

    Like

  2. Ehtoolehto on ihan paras paikka ja jotenkin hahmoihin pääsee ihanasti sisälle, vaikka olisi ikääntyneiden parissa viettänyt ihan pari kesää vain. ❤ Mulla taitaa olla viimeinen Ehtoolehto kesken, palaan sen pariin varmaan ensi kesänä. Ne on ollut mulle sellaisia lomakirjoja.

    Liked by 1 person

  3. Kyllä se kunnon treeni kannattaa alottaa syksyllä ku on energiaa kesän jäljiltä! Mä olen ajatellu et täytyis vähän tässä reipastua, mut just sillai rennosti omaan tahtiin sillä mikä tuntuu hyvältä. Ja tää pimeys! Siis että osaa väsyttää! Mulla on joka aamu sellanen “en jaksa olo”. Vasta sit kun on sen teen saanu hörpittyä ni alkaa hiljalleen aivot herätä. 😂

    Like

  4. Pingback: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – Pöpelikössä

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s