Joulumielettömyys

 

Olen tässä tunnustellut ajatuksiani joulun suhteen, enkä oikein tiedä mitä mieltä olen. Mulla ei oo lapsuuden jälkeen ollut olemassa mitään jouluperinteitä eikä joulun odottamiseen liity, no, sitä joulun odottamista. Pienenä odotti yhteistä sukujoulua Mummulassa ja pukkia lahjoineen. Työelämän alettua odotti lähinnä pyhälisiä ja koitti haalia itselleen mahdollisimman paljon tuplavuoroja pyhiksi. Viime joulut olen viettänyt vapaalla Tonin kanssa ja niitä yhteisiä vapaapäiviä odotan aina ihan hurjasti, mutta en tiedä liittyykö niihin oikeastaan juurikaan sitä joulumieltä.

Tämä tuleva joulu on järjestyksessään kolmas, jota vietämme omassa tönössämme. Ensimmäisenä jouluna halusin joulupäistellä ja väkersin tapetinjämistä tutuille kortit sekä koristelin kuusen kuten Muumilaaksossa. Viime jouluna olin niin väsynyt etten tehnyt yhtään mitään, makasin vain sohvalla ja nautin keittiössä kokkaavaa miestä katsellen. Tänä vuonna meillä molemmilla alkaa jouluviikonlopusta yli viikon pituinen loma! Sitä jos jotain odotan ihan superpaljon. Mutta jouluosuudesta en oikein tiedä.

Tämän vuoden suosikkiglögi on Lidlin piparminttu!

Joulu ei ole ikinä ollut ajatuksissani kristillinen juhla eikä meillä pienenäkään kuulunut jouluperinteisiin kirkkoa tai evankeliumin lukua vaan joulun hahmoja olivat Jeesuksen sijaan pukki tonttuineen. Joululauluista olen kyllä aina pitänyt, hengellisissäkin on tosi kauniita ajatuksia ja sävelmiä. Monena jouluna järjestinkin töissä joululauluesityksiä ja niistä jäi aina tosi lämmin mieli. Eräästä näistä esityksistä on aikaa jo ainakin kuusi vuotta, mutta edelleen tuohon palvelutaloon mennessäni tietyt asukkaat tulevat kiittämään siitä, että joku järjesti jouluksi ohjelmaa. Näitä joulukeikkoja olisi ihan mukava tehdä vaikka vieläkin, mutta ongelmana on lähinnä autottomuus, sillä kaupungin bussiliikenne loppuu pyhiksi, ja ihan niin hyväntahtoinen en ole että lähtisin parinkymmenen kilometrin kävelylle vanhuksia ilahduttamaan.

Pidän kovasti jouluruoista, mutta perinteisen täyden kattauksen järjestäminen on aika kallista, joten täytyy valita vain tärkeimmät herkut. (Eli lihapullat, italiansalaatti, imelletty perunaloota, Lidlin creme bruleet ja runsas juustolajitelma.) Sukulaisten joulupöydissä olisi varmasti tilaa ja tottaka läheisten kanssa olisi ihanaa viettää aikaa, mutta jälleen kerran se autottomuus tulee tielle. En halua vaivata ketään viettämään pyhiä auton ratissa meidän kuskaamisen takia ja liikkuminen julkisilla kikkaillen ei todellakaan kiinnosta, eikä taitaisi edes jouluhiljaisuuksien vuoksi onnistua. Ja oman lauman kanssa hissuksiin kotona oleminen on oikeasti ihan täydellinen tapa rauhoittua kiireisen vuoden päätteeksi ❤

Ensi vuonna olen koko syksyn opintovapaalla joten joulua saatetaan lähestyä ihan erilaisin energioin. Nyt olen vain nostanut kynttelikön ikkunaan ja toisen jouluvalon takkahuoneen pöydälle. Jonkun kauniin joulutähden ja hyasintin voisi käydä ostamassa, mutta siinä taitaa olla minun joulukoristeluni. Kynttilät palavat ja glögi maistuu kyllä koko pimeyden ajan ilman jouluajatuksiakin. Lahjojen ostamista en ole harrastanut ikinä, enkä tykkää yhtään siitä paniikkihössötyksestä mitä ihmiset sen suhteen harrastaa. Tonin kanssa ollaan aina ostettu toisillemme jotain mukavaa jos rahaa on, sukulaisille ehkä jotain ihan pientä kuten valikoitu teepaketti tai muu herkku. Inhoan pakko-ostaa-jotain-lahjoja jotka hankitaan vain velvollisuudesta ilman mitään ajatusta siitä, mistä toinen voisi oikeasti pitää. Miksi on pakko hankkia jotain? Miksi kannetaan turhaa krääsää muiden nurkkiin? Mietin tänä vuonna myös, että väkertäisin itse jalkakylpysuoloja tai tuoksuöljyjä, mutta toisaalta en halua käyttää aikaa valmistaen juttuja jotka monet unohtavat laatikkoon koskaan niitä käyttämättä. Tuollaisten lahjojen antaminen on mukavaa sellaisille, joiden tietää omaavan ripauksen hörhöyttä sisällään, jotta ne tulevat oikeasti käyttöön. Jos olisin super pro martta niin tekisin ehdottomasti kaikille läheisille lahjaksi jotain ihanaa syömistä, mutta kun en ole (eikä ole rahaa) niin en ala väkisin mitään vääntämään.

Haluaisin jouluuni jonkun juhlavan perinteen. Toiset odottavat jouluyön messua tai joulurauhan julistusta ja toiset sitä sukujoulua notkuvine pöytineen, mutta mistä voisin tehdä ihan oman ihanan jouluperinteeni? Pakanallisesti joulun aikaan vietetään auringon uudelleen syntymisen juhlaa, juhlitaan sitä että päivä alkaa jälleen pidentyä. Aletaan odottaa uutta kevättä ja satokautta ja kiitetään menneestä. Tästä ajatusmaailmasta pidän kovasti ja ajattelinkin, että voisin muotoilla itselleni jonkinlaisen juhlavan Yule-rituaalin yhdistellen joogaa, vanhan kansan juttuja ja kaikenlaisia noituuksia. Ensi vuonna se on sitten jo perinne!

Onpas kertakaikkisen masentava joulupostaus 😀 Nirinari kiukiu. Milläs mielillä muut on tulevien pyhien suhteen? Onko innostusta, ressiä, ärsytystä vai jotain muuta?

ps. Keksinpäs yhden jouluperinteen josta pidän ja jota odotan! Trivial Pursuitin pelaaminen. Se on kivaa 🙂

20 thoughts on “Joulumielettömyys

  1. Minulle ei tullut tästä postauksesta yhtään niri nari kiu kiu -olo! Johtuu ehkä siitä, että vellon itsekin täällä joulumielettömyydessä 😀

    Mutta en siis ole mitenkään kiukkuinen tai surullinen. Tänä vuonna meidän joulu kotona näköjään sisältää vain hyasintin (jonka ensin nimesin krookukseksi) ja (toimimattoman) kynttelikön keittiön ikkunalla ja joululahjoiksi omppuhilloja. Mut ei se mitään! Tämä tuntuu hyvältä nyt, vaikka hieman kyllä joulutorttuja olen kaipaillut (mut en sen vertaa oo saanu aikaseks) 😀

    Me mennään joka joulu molempien perheidemme luo. Siellä kokoontuu sisarukset, isovanhemmatkin tilanteesta riippuen. Yöksi sitten kotiin vatsa jouluruuasta pinkeenä. Molemmissa paikoissa joulun laittamista jollain tapaa autan – anoppilaan vien nyyttikestihenkisesti jotain syötävää yhteiseen joulupöytään ja omilla vanhemmillani menen auttamaan joulukattauksessa isäpuoltani kun äiti on aattoaamun töissä. Tässä mielessä “turha” kotiin mitään laitellakaan, kun aatto vietetään joka tapauksessa muualla.

    Aattoa odotellessa ja aattona ja aaton jälkeen riittää mainiosti terästetty glögi ja hyvä kirja 😀 Joulupäivälle puolestaan on suunnitteilla perinteiset kaverizembalot… 🙂

    Like

  2. Itse en jaksa myöskään ollenkaan joulustressaamista. Joululomaani odotan ilolla, vaikka pitääkin lukea kahteen rästitenttiin. Pääsen käymään kotikotona sitten elokuun jälkeen ja moikkaamaan kaikkia sukulaisia ja kavereita siltä suunnalta. Noin niinkuin muuten olo on aikas väsähtänyt. Onneksi ensi viikolla alkaa viimein valostua!

    Like

  3. Oma joulu menee tällä kertaa tiukasti töissä, samoin uusi vuosikin. Onneksi. Näin puolisottomana ja perheettömänä jouluvietosta on monesti ressaillut ihan liian kanssa. Nyt voi vaan kuitata kaikille, että oon töis. Jotenkin tosi helpottava ajatus.

    Sun joogaperinteet kuulostaa todella mukinmeneviltä (kaakaomukiin meneviltä to be exact ;D )

    Like

  4. Hyvältähän tuo kuulostaa. Vaikka mie itse olen hörhöilijä pahimmasta (parhaasta?) päästä, niin tärkeintä minusta on se stressittömyys. Mikä joulu tai rauha tai joulurauha se on, jos pitää tukka putkella painaa ympäri kaupunkia ja kotona siivota hampaat irvessä “kun on pakko”. Pöh.
    Omaa joulua häiritsee joku kumma ärripurribasilli, mikä jyllää korvien välissä ja pistää ärtsyilemään lähinnä tuolle puolisolle vähän kaikesta. Niinkuin esim. siitä liian kova äänisestä hengittämisestä.
    Mutta väännän jouluradion kovemmalle ja touhuan omiani. Kyllä se tästä.
    Nautitaan jokainen tavallamme.

    Like

    • Kovaääninen hengittäminen on kyl 😁 Jouluradio kovemmalle joo, että peittää mokoman!
      Joo mikään joulukiire tai stressi ei kyllä tähän torppaan istu, mutta joulumieltä kaipaisin hivenen, että nämä pyhät tuntuisi hiukan erilaisilta kuin normivapaat. Mut kyl se sieltä vielä tulee!

      Liked by 1 person

  5. Joulun välipäivinä töitä ekaa kertaa evö, joten kipaistaan kaakkois-suomessa vanhempieni luona ja sukuloimassa pyhinä ja sitten takaisin sorvin ääreen. Laitettiin kuusi koristeineen olkkarin nurkkaan, hankittiin pienet lahjat läheisille ja that’s it.

    Like

  6. Tärkeetä on vaan se, että itse viihtyy 🙂 meillä oli erilainen joulu tänä vuonna, mutta ihan mukava. Ei se ehkä tuntunut vaan niin joululta. Perinteinen, 26 v. mammalassa vietetty joulu ei enää ole mahdollinen talon myymisen takia. Pitää varmaan kehittää jatkossa jotain uusia, omia perinteitä (trivial pursuitin ja muiden lautapelejen lisäksi)! Meillekään joulu ei ole muuten koskaan ollut kristillinen juhla.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s