Kahdessa viikossa elämä muuttui

Olen koko syksyn valittanut tutuille, etten jaksaisi tehdä enää yövuoroja. Uniongelmat ovat palanneet eikä rytminkäännöistä tahdo tulla mitään – öiden valvominen on kyllä helppoa ja nukun niiden välissä hyvin, mutta vapaapäivät menevät puuroiseksi kiukutteluksi kun nukun tunnin silloin, toisen tällöin, kalenteri on helvetin täynnä, koti on kaaos ja pää ei kestä. Moni kadehtii yöhoitajien pitkiä vapaita ymmärtämättä, miltä tuntuu menettää perhe-elämä, ystävät ja vähänkään normaaliin vivahtava arki töiden ajaksi. Pitää valita minä päivinä käy suihkussa, kaupassa ja koska tekee ruokaa sillä kaikkiin ei pitkien työvuorojen takia riitä aika. Haha, saati lenkkeilyyn tai joogaan. Jos on tarve asioida vaikka lääkärissä tai pankissa, sinne joutuisi heräämään kesken unien eli yleensä jättää vain menemättä. Olen turhautunut vastaamaan jatkuvasti ei kaikille ystäville, joita tahtoisi nähdä, jäämään pois sukujuhlista, olemaan kykenemätön aloittamaan säännöllisiä harrastuksia. Pelkästään parien bänditreenien järjestäminen Ultra Bra-keikkaa varten on ollut hirveää säätöä. Yövuorojen välissä en ehdi huomioida meidän karvalapsiakaan yhtään niin paljon kuin tahtoisin, saati itseäni tai parisuhdetta. Olen turhautunut siihen, että on jatkuvasti kiire. Jos suunnitellun yövuoroputken keskelle tarvisikin yhden vapaapäivän, se tarkoittaa kahtakymmentäyhtä miinustuntia työvuorolistalla (vrt. yksi vapaapäivä päivätöiden välissä on 7-8h menetettyjä työtunteja) sekä helvetillistä rytminkääntörumbaa sekä ennen että jälkeen sen yhden vapaan. Jos tekee pitkiä, vaikka kuuden tai seitsemän yövuoron putkia, saa pitkät vapaat mutta menettää myös aina kokonaisen viikon elämästään täysin työlle. Jos taas tekee lyhyempiä yöputkia, joutuu kääntelemään rytmiä ihan yhtenään. Työvuorolistan kanssa kikkailu on siis (työpaikan joustavuudesta huolimatta) yleensä aika tympeää.

Ja kaikesta tästä huolimattahan minä olen itse valinnut tämän, todellakin, joka ikisen yövuoron. Tämänhetkisessä työpaikassa on todella paljon plussia; on pieni yksikkö, ihanat työkaverit ja esimies, joustava työvuorosuunnittelu, iisi työmatka, yö- ja pyhälisät palkkapussia paksuntamassa. Vaikka itse työ on toki ajoittain raskasta, niin silti eniten rasittaa se muun elämän menettäminen. Ja juuri se muu elämä on tullut viime aikoina niin tärkeäksi! Kun vapaapäivät silloin nuorena, ah, olivat vielä yhtä hurlumheitä vailla ajatuksiakaan velvollisuuksista, itsensä kehittämisestä tai säännöllisestä päivärytmistä, ovat ajat nykyään aivan erilaiset. Jokusia vuosia sitten valvoin kaiket yöt joka tapauksessa! Nyt unelmoin siitä, että herään vapaapäivinäkin anivarhain ja teen kaikkea sellaista, mikä saa minut vaipumaan flow-tilaan ja löytämään elämän tarkoituksen. Tähän yhtälöön yövuorojen hallitsema elämä ei vain enää sovi.

Voisin varmasti vaihtaa töissä päivävuoroon, mutta been there done that, sitä aamu- ja iltavuorojen välillä pomppimista mun univammat ei varsinkaan hyväksy. (Onko kukaan onnistunut ikinä nukkumaan hyvin, jos työvuoro loppuu illalla klo 21-22 ja aamuseiskaksi pitää mennä takaisin?) Ja näin vanhaksi kun on elänyt ( 😀 ) niin on oppinut, että nukkumisesta ei todellakaan tingitä. En myöskään välttämättä näe itseäni osaston päivävuoroissa toimimassa jatkuvassa vuorovaikutuksessa työkavereiden kanssa, vaan olen aina sopinut paremmin itsenäiseen työhön kuten kotipalveluun tai yövuorojen yksinäisyyteen. Lähihoitajan ammatilla ei siis tunnu juuri nyt olevan mitään nykyistä parempaakaan vaihtoehtoa tarjottavana, ja eläminen, perkele sentään, vaatii ihan välttämäti sitä kääshiä.

wp-image--1587963460

Kaksi vuotta, toistelin itselleni pitkin syksyä. Kaksi vuotta kun jaksan, niin sitten fyto-opintojen jälkeen voin koittaa keksiä jotain uutta.

Mutta, täydellisenä yllätyksenä, lopulta olikin kyse vain arkisesti eteen ilmestyneistä kahdesta viikosta, jotka yhtäkkiä avasivat ovia ja järjestivät elämän ihan uusiksi. Palaset loksahtivat kohdilleen ja kohtalon punomat kiemurat selvisivät. Kahden marraskuisen viikon sisällä kuulin mielenkiintoisesta koulutuksesta, hain sinne ja pääsin sisään, anoin ja sain opintovapaata sekä aikuiskoulutustuen. Joulukuun kolmantenatoista päivänä aloitan uudet ammattiopinnot ja pääosan seuraavasta kahdesta vuodesta vietän opintovapaalla. Nukkuen suurimman osan öistäni kotona ja opiskellen päivisin lisää luonnon aarteista. Juuri nyt kuulostaa aivan täydelliseltä.

Elämme jännittäviä aikoja, ystäväiseni. Minustapa tulee diplomi-fytoterapeutin lisäksi myös luonnonvaratuottaja.

18 thoughts on “Kahdessa viikossa elämä muuttui

  1. Mulle riitti kun työharjottelussa tein just tota iltavuorosta aamuvuoroon! Helkkari kun ehdit kotiin ehkä just siinä 22.00 ja aamulla piti olla töissä klo 7. Niin ja työmatka vei sen 45min. Eieiei, ei mun juttu. 😀

    Like

  2. Ihan mahtavia uutisia, onneksi olkoon! 🙂 Tuollainen tilanne olisi kyllä ihan unelma, ja vieläpä ihan mahdollinen sellainen. Isäni muuten opettaa Osaralla, tosin maatalouspuolella. 😀

    Ravintola-alalla tuo illasta aamuun rumba on kanssa melkeinpä vakio… :/ En tajua miten joskus muutamia vuosia sitten jaksoin klo 23 loppuneen iltavuoron jälkeen ajaa kotiin (45min työmatka suuntaansa) ja mennä takaisin aamuksi, välillä jopa aamiaisvuoroon klo 5.30! Sittemmin olin muutaman vuoden pois koko alalta, kun jätin työt pois ja aloin opiskella päätoimisesti. Lopulta olinkin sairaslomalla uupumuksen ja masennuksen vuoksi, kun oli ollut aiemmin liian pitkään liian monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Tajusin sen vaan ihan liian myöhään. :/

    Onneksi nuo ajat ovat ohi ja en enää suostu (tai edes pystyisi 😀 ) tuollaiseen. Nykyään teen extraajana vajaata viikkoa, omaa oloa kuunnellen ja vain joko aamua tai iltaa, en molempia. Oma hyvinvointi on etusijalla. 🙂

    Onneksi pääset pois yövuorokierteestä ja saat opiskella lisää sinua kiinnostavia asioita! 🙂

    Like

    • Kiiiiitos! 🙂 Oon kyllä tosi innoissani nyt!! Hahaa, Osaran maatalouspuolikin houkutti mua joskus, mutta luultavasti oisin moiseen kuitenkin ihan liian laiska 😂

      On kyllä oikeesti niiiiin tärkeetä osata kuunnella itteensä ja omia voimiaan! Ja osata ja uskaltaa irrottautua sillon, ku on oikeesti sen aika. Ihanaa että sääki oot päässy parempaan tilanteeseen 😊 Ihan jäätäviä työaikoja tommoset!! Määki tein vielä pari vuotta sitte ihan helposti esimerkiks ilta- ja yövuorot peräkkäin samaan syssyyn. Ja helposti pärjäsin joskus 5-6h unilla. Ei hyvänen aika ikinä enää..

      Yövuorojen tekemisessä on kyllä paljon hyviäkin puolia, mutta juuri nyt oon aivan todella TODELLA onnellinen että siitä on tiedossa hetkeksi paussi. Kesäksi meen taas takasin töihin ja valosaan aikaan se valvominen onkin aina paljon mukavampaa, ja energiaa riittää ihan erilailla!

      Liked by 1 person

  3. Pingback: Ei kahta ilman kolmatta, eli vähän lisää opiskelua tiedossa | P I R T T I

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s