Talviunia

Oon vähän semmonen vaikka pää kainalossa töihin-tyyppi. Ja pitää olla vähintään pää kainalossa että meen lääkäriin-tyyppi myös. Ollaan asuttu Lempäälässä nyt reilu kaksi vuotta enkä vielä viime viikolla edes tiennyt missä meidän terveysasema sijaitsee, ja harvoin tuli vierailtua siellä edellisessäkään. Tänä vuonna oon käynyt tohtoria tapaamassa tasan työhöntulotarkastuksen verran. Ehkä mun kiintiö vaan täyttyi kukkuroilleen silloin, kun iho- ja allergiajuttujen takia koko elämä tuntui olevan muutaman vuoden ajan pelkkää lääkärissä (turhaan) istumista. Ja ku kyllähän mää pärjään! 

No, tällä viikolla jouduin sitten kuitenkin googlaamaan esiin lähiterveysasemamme osoitteen ja puhelinnumeron ja soittamaan sinne itkien, että nyt en enää jaksa. Kuukautiskivut meni semmosiin sfääreihin ettei Buranat ja Panadolit enää auttaneet ja kun kipuihin lisäsi menkkojeni niin ihanan oheistuotteen eli unettomuuden, oli tuloksena ihan täysi hermoromahdus. Onneksi ystävällinen hoitaja sääti minulle nopeasti vastaanottoajan ja niin minä sitten laahustin jatkamaan parkumistani lääkärin luo. Olin kieltämättä hieman ennakkoluuloinen nuorehkoa mieslääkäriä kohtaan (sää et voi ikinä ymmärtää millasta tää tuska on!!) mutta vastassa olikin tosi hyvä tyyppi, joka otti rään ja kyynelten keskeltä tyrskityn hätäni vakavasti ja lupasi selvitellä, millaisia jatkotutkimuksia pahenevien kipujen syyn löytämiseksi voisi tehdä. 

Ai olisiko kannattanut hakeutua sinne lääkäriin tällä kertaa jo hiukan aiemmin? Mullahan on siis ollut kokeilussa useampiakin eri tulehduskipulääkkeitä, mutta kun niistä ei ole saatu kunnon vastetta niin Buranalla on menty tähän asti. Ja sillä sinnittelin sitten lopulta turhankin pitkään. Nyt lähdin kotiin kolmiolääkkeiden ja sairaslomalapun kanssa, sitten olenkin pääasiassa nukkunut.

wp-image--1539713299

Viimeisten aurinkoläiskien metsästäjä.

Blogikin tuntuu vaipuneen jo hiukan talviunille. Olen aloittanut useammankin postauksen kirjoittamisen mutta kun kunnon draivi tuntuu puuttuvan, niin ne ovatkin jääneet luonnoksiin lojumaan. Hiljaisuudesta ja tämän postauksen sävystä huolimatta lokakuu on ollut oikeasti ihan tosi hyvä kuukausi! Kaamosmasennus ei ole ottanut pahemmin valtaansa vaan päiväkirjani sivut ovat täyttyneet yllättävän positiivisen fiiliksen ihmettelystä – tätä viikkoa lukuunottamatta tietenkin. Luulen, että yksi syy viime aikojen hyvään flow´hun on ollut nimenomaan se, että olen ottanut tosi rennosti. Antanut asioiden olla. Hyväksynyt, ettei nyt tehdä kaikkea ihan täysillä vaan levätään, kuten luontokin syksyisin. On pimeää, hyvänen aika! Eilen simahdin iltakuudelta ja aamuyöllä herätessäni ikkunan takana näkyi lumikinosten peittämä pihamaa. Pehmeää, valkoista ja valoisaa, tätä olen odottanut. Nukun ensi viikkoon asti mutta sitten, marraskuu, olen valmiina.

12 thoughts on “Talviunia

  1. Lepo on hyvästä. Laitan sateenkaaria, koiranpentuja ja kaikkia muita ihanan pehmoisia asioita tulemaan, joiden seurassa selvitä loppulokakuun ajan. ❤ Onneksi on olemassa myös hyviä lääkäreitä, toimivia lääkkeitä ja lääkäriin vihdoin taipuva mieli, joten kyllä kaikki selviää ja helpottaa. Kohti marraskuuta ja sen yli!

    Like

    • Kiitos! ❤ Mullon koirat ja suklaalevy kainalossa sohvalla, ei tässä oo hätäpäivää enää. Päätin nukkua aina kun nukuttaa, viis unirytmeistä, nyt korjaan koko vuoden univelat kun sellaiseen kerran on mahdollisuus 🙂

      Like

  2. Auuts :/ Mie oon kans pää kainalossa -tyyppi, mutta silti papatan muille kaikista pikkurisahuksistakin, että nyt lääkäriin mars!! Sulla ei ollut mikään pikkurisahus, mutta onneksi menit sitten lopulta. Onneksi löysit sitten unen ja kivuttomuuden.

    Like

  3. Voi ei! Mulle riittää se kolotus ovulaatiopäivänä (pelottavaa miten selkeästi tunnen sen nykyään, nyt kun ne lapset on jo saatu! 😂) Ja sitten menkkojen alkaessa saattaa yhden päivän olla sellaset kivut, että napsin buranaa. Mutta kun siitä alavatsakivusta se voi siirtyä ylemmäskin vatsaan ja ne kivut aiheuttaa pahoinvointia ja sitä kiroaa koko menkat alimpaan… Eikö naisille muka lisääntymiseen voitu keksiä mitään järkevämpää systeemiä? Miehet ne voi roiskia uimarinsa minne sattuu ja koska sattuu ihan ilman että Sattuu, mutta nainen saa kärsiä pms-oireet, viikon vuotamisen ja kaikki kivut! Joka kuukausi! Miksi?!

    Like

  4. Lepoa ja armollisuutta omaa itseä kohtaan. Kyllä sitä omaa kroppaa tosiaan kannattaa kuunnella ja kunnioittaa, helpompi korjata pielessä olevia juttuja ennemmin kuin myöhemmin. Mä aloin korjata vasta myöhemmin ja hankalaa on. T. Entinen “lääkäriin vasta pää kainalossa” -tyyppi 🙂

    Liked by 1 person

  5. Pingback: Yrttejä ja Ultra Brata | P I R T T I

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s