Valoa ja lämpöä (Kaamosmasennustaisto osa 3)

Tuntuuko muista siltä, että elo- ja syyskuu menivät ohi ihan järjettömällä tahdilla? Yhtäkkiä on muka lokakuu. Vielä pari viikkoa sitten vain ihastelin kauniita vaahteranlehtiä ja elin sitä hassua alkusyksyihin kuuluvaa vaihetta, kun virtaa riittää ihan normaalisti ja koko kaamosmasennus tuntuu oikeastaan aika kaukaiselta asialta. Oliko viime syksynä muka oikeasti niin vaikeaa? Ehkä tänä syksynä ei tulekaan mitään oireita? Heti ensimmäiset lokakuun illat kuitenkin muistuttivat, mitä oloja on edessä. Ja edellisvuosien blogitekstienkin seasta (2016, 2015) voi aistia miten mukavissa tunnelmissa sitä yleensä on oltu.

Ihan ilmiselvältä syksyltä nyt kyllä tuntuukin, kun iltaisin lähtiessäni yövuoroon on jo pilkkopimeää. Jalkakäytävä on keltaisten lehtien peittämä vaikka puissa näkyy vielä vihreää. Pihavaahterassamme on jo kauniisti punaisena loimuava latvus. Ihan pian ollaan siinä vaiheessa, että puut ottavat tuulen ja sateen vastaan aivan alastomina ja viimeisetkin ruskan kauniit sävyt ovat tallautuneet ruskeaksi mössöksi maahan. Siinä vaiheessa, kun mieli muhjuuntuu puista pudonneiden lehtien tavoin. On siis viimeiset hetket kaamosmasennuksen ennaltaehkäisyn kannalta, seuraavaksi pitää vain yrittää rämpiä kohti kevättä.

lokakuu1

lokakuu3

Valon määrää voi lisätä pimeän keskellä monin tavoin. Olen tänä syksynä päättänyt, että vaikka sähköä pitäisi säästää kaikessa mahdollisessa, niin kattovalot saavat nyt palaa ihan jokaisessa mahdollisessa huoneessa aina kun olen kotona. Kun nukkuu niin usein valoisan ajan ohi, on sitä kirkkautta saatava sitten edes keinotekoisesti.

Ostin itselleni myös sen haikailemani herätysvalon, jotta päivät alkaisivat hieman mukavammin. Herätysvalohan alkaa siis kirkastua puoli tuntia ennen kuin hälytys alkaa soimaan, joten aikaisin aamulla tai yövuorojen jälkeen päivän nukuttuaan ei joudu heräämään pilkkopimeässä, vaan valo alkaa lisääntyä huoneessa samaan tyyliin pikkuhiljaa kuin kesäaikaankin auringon noustessa. Minun herätysvaloni on merkiltään tämä Philips ja ostin sen Prismasta, hintaa oli vajaa seitsemänkymppiä. Herätysääneksi voi valita radion, linnunlaulua tai käen kukuntaa. Vekotin toimii myös lukulamppuna ja sen kirkkaus on säädettävissä. Tykkään!

Pöpelikössä on alettu taistella kaamosmasennusta vastaan ripottelemalla piha täyteen ihania valoja ja sama homma olisi edessä meidänkin tontilla. Lisäksi koristevaloja roikkuu siellä täällä myös sisätiloissa. Kynttilöiden polttaminen on meillä aika vähäistä koirien vuoksi, Ruska kun ei hännällä huiskiessaan hirveästi ymmärrä paloturvallisuuden päälle, mutta jokunen tuikku on kuitenkin sohvapöydällä sekä takan reunalla tunnelmaa tuomassa. Parin viikon päästä saan kaamostaistoarsenaaliini myös kirkasvalolampun, kun eräs ystävällinen sielu tarjosi minulle itsellään turhanpanttina lojuvaa.

lokakuu2

Valon lisäksi syksyllä tarvitaan lämpöä ja siinäpä onkin toinen asia, jonka suhteen en aio enää venyttää penniä: Sähköpatterit ja ilmalämpöpumppu eivät siis ole säädettynä tuottamaan pienintä mahdollista siedettävää lämpötilaa vaan kotona on oltava ihan oikeasti lämmin. Polttopuita tilattiin jo kesälomalla jotta takkaakin saa lämppäillä ahkerasti. Pukeutumisen suhteen en onneksi ole kovin tyylikeskeinen, vaan hautaudun mieluusti paksujen vaatteiden alle kylmää karkuun. Haaveksin myös merinovillaisista alusvaatteista ja uudesta talvitakista. Lämpöä tarvitaan tietenkin sisäisestikin, joten erityisesti syksyn ja talven aikana meidän vata-ihmisten tulee syödä lämmintä ruokaa, käyttää lämmittäviä mausteita ja juoda paljon teetä. Ruohonjuuren teehyllyillä tulee siis rampattua entistä ahkerammin!

Kaamosmasennustaisto osa 2 täällä.

11 thoughts on “Valoa ja lämpöä (Kaamosmasennustaisto osa 3)

  1. Mä jotenkin tästä syksystä selviän kunnialla. Haalin villatakkeja ja villasukkia, polttelen kynttilöitä ja lipitän teetä. Ulkona on myös tosi kaunista. Marraskuun pimeys ei haittaa koska suunnittelen jo joulua!
    Tammikuussa se iskee. Kylmää, märkää, pimiää. Etenkin jos ei tule kunnon pakkasia ja lumikasoja. Helpottaa sentään kun aletaan mennä valosaa kohti! Kuitenkin odotan vaan sitä valoa ja maaliskuun loppua kun alkaa tuntua vihdoin keväältä. 😄

    Haaveissa ollut tuo kirkasvalolamppu!

    Liked by 1 person

    • Mun pitäis koittaa kaivaa toi joulupäisyys kyl jostain esiin!! Viime vuoden se ainakin oli hukassa, mut saa nähdä miten nyt käy..
      Joo nykytalvet on kyllä kamalia, kun ei voi luottaa ees siihen että tuis kunnolla lunta valaisemaan maisemaa 😦 Märkä musta maa imee vähäsenkin valon!

      Liked by 1 person

  2. Tuo herätysvalo kuulostaa kyllä kivalta! Ja aivan varmasti erityisen tärkeä ja hyvä keksintö sulle, kun et työaikoinas näe auringon pilkahdustakaan. :/

    Me hankittiin kirkasvalolamppu viime vuonna, pitäiskin varmaan pikkuhiljaa kaivella se esiin.

    Liked by 1 person

  3. Pingback: Mun eka detoxkuuri ikinä – Pöpelikössä

  4. Mulla on ollu toooosi pitkään ostoslistalla lukuvalon hankkiminen yöpöydälle, mutten ole löytänyt sopivaa. Ehkä pitäiskin satsata kunnolla ja ostaa herätysvalo – sais liiskattua kaks kärpästä yhdellä ostolla, kun varmasti helpottuis tuo aamuherääminenkin samalla! Kohti kaamosta ja sen yli!

    Liked by 1 person

    • Suosittelen! Vaikkei viä oo ihan pilkkopimee ees mut hämäränsuttuista kuitenkin kun tossa viiden-kuuden aikaan heräilen, niin tuo vieressä kajasteleva lämmin valo on kyllä oikein lohdullinen ❤

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s