Kiukkuinen hippi avautuu: Halailu ja kaikenmaailman käpälöinti

Huomaan kiusaantuvani aina ihan hirveästi, kun esimerkiksi koulussa tai muussa tilaisuudessa tulee joku ohjattu kimppahali-tilanne. NO NIIN, NYT SITTEN LOPUKSI KERÄÄNNYTÄÄN PORUKALLA YHTEISEEN ISOON RAKKAUDEN HALAUKSEEN! Siinä sitten vaivaantuneena sulloudun mukaan ihmisten muodostamaan kasaan ja samalla itsekseni mietin, että onkohan tämä muiden mielestä oikeasti kivaa? Hiuksia ja hajuvettä silmät suut täynnä. Ihan yhtä hirveitä tilanteita on kaikki tutustumisleikit ja muut aikuisten hassuttelut, joista oon ihan todellakin saanut tarpeekseni jo päiväkoti-iässä. Tarkoitus on yleensä saada porukka rentoutumaan, mutta omasta näkövinkkelistäni nämä ovat vain kollektiivisia noloiluhetkiä. Oikeesti, helvettiin ne hernepussit!

En myöskään pidä siitä, kun vieraahkot ihmiset tulevat puhumaan noin sentin päähän kasvoistani, tai hipeltävät esimerkiksi tatuointejani tai takkujani ihan tuosta noin vaan kysymättä. Ja hitto, että varsinkin noita kahta jälkimmäistä tapahtuu paljon! Hieman normista poikkeava ulkonäkö on kuin kutsu tulla avaamaan sekä sanainen arkkunsa mitä hämmentävimmin fraasein (Sää et varmaan ikinä pese noita hiuksias? Mitä noi sun tatuoinnit tarkottaa?) että tarrata muitta mutkitta kiinni  kiinnostavan näköiseen kuvioituun käsivarteen ja kurkkailla paidan alle (jjjep).

Jurnutuksestani huolimatta olen kuitenkin mielestäni halailija-tyyppi. Halaan ystäviä kun nähdään ja erotaan, halaan töissä työkavereita ja asukkaita, halaan kurssikavereita ja tykkään siitä, kun joku tulee spontaanisti halaamaan. Poikaystävän kaulassa roikun kuin pieni apinanpoikanen. Mennessäni ensimmäistä kertaa Frantsilaan tuli aivan ihana olo, kun pääopettajamme Virpi tuli heti ovella iloisesti hymyillen halaamaan. Pointtina tässä on kuitenkin nimenomaan se spontaanius! Ja se, että koskemisen kumpainenkin osapuoli lukee toisen ilmeitä ja eleitä sen verran, että tietää onko kädenpuristus, olkapäälle koskeminen, halaaminen vai etäämmältä tervehtiminen kussakin tilanteessa oikea ratkaisu. Edellisiä mietin esimerkiksi omassa työssäni tosi usein, sillä moni vanhus kaipaa kosketusta mutta on myös heitä, jotka ahdistuvat siitä – ei siis todellakaan edetä siitä lähtökohdasta, onko hoitaja itse halailija vai ei.

21463105_1123453711090479_2829185419812932554_n.jpg

Kuva otettu shamaanikurssilla metsämeditaation jälkeen. Heti kurssin aluksi tuli oikein tervetullut olo, kun ohjaaja tuli tervehtimään lämpimästi halaten.

Mulla on ihan selkeesti ne ystävät, sukulaiset ja tutut joiden kanssa halaan aina ja ne joiden kanssa ei halata juuri ikinä – ja se on erittäin okei. Jokaisella on ja saa kaikessa rauhassa ollakin se ihan oma henkilökohtainen reviiri, eikä kaikkien ole pakko rakastaa vieraiden tai edes tuttujen ihmisten kanssa lähekkäin olemista. Eikä mulle tulisi kyllä mieleenkään mennä nyppimään kenenkään hiustenpidennyksiä, permanenttia tai irokeesiä vaikkei itselläni sellaisia olekaan, tai alkaa tenttaamaan henkilökohtaisuuksia perustuen vaikkapa jakkupukuun tai johonkin muuhun ulkonäölliseen seikkaan, joka ei vain ole yhteneväinen oman tyylini kanssa.

Näiden sanojen myötä mainiota torstaita kaikille! Pidetään kiinni omasta tilasta ja halaillaan silloin, kun se hyvältä tuntuu. Ja toivottavasti tässä ei nyt käy niin, ettei kukaan enää uskalla halata mua tavatessa 😀

15 thoughts on “Kiukkuinen hippi avautuu: Halailu ja kaikenmaailman käpälöinti

  1. Oli aivan kamala shokki aikoinaan jäyhänä lappeenrantalaisena aloittaa yhteisöpedagogiopinnot. 3,5 vuotta niitä leikkejä ja ryhmähaleja ja miun henkilökohtaiseen tilaan tunkemista! 😀 eikä homma helpottanut töissäkään, 60 lasta liian lähellä. Tämän toki sulatan paremmin. Lapset on lapsia 😉

    Liked by 1 person

  2. Mäkin haluan hernepussit helvettiin 😀 Samaten kaikki “tosi kivat ryhmäytymisjutut, ei oo pakko osallistua jos ei tunnu omalta jutulta ja juuri sinä siellä, tulepa tänne niin halitaan”. HRRRRRRRRRRRRR!!!!!!!!!!!!!

    Like

    • Täytyy ehkä tehdä Hernepussit helvettiin-kansalaisaloite 😀
      Hei toi on muuten totta, “ei oo pakko osallistua” mut lähe siinä ny si meneen ku kaikki muut halii innoissaan, tai si just joudut esimerkkitapaukseks 😀

      Like

  3. Mä tykkään halailla. Kavereiden ja läheisten kanssa halailu ja nuorempana myös sylissä istuminen oli jokapäiväistä. Lapset saa hellyyttä ja miehen kylkeen liimaudun aina kuin mahdollista. Työkavereiden kanssakin on tullut halailtua, mutta tässäkin juuri se, että ei kaikkia!

    Tuttujen luokkakavereiden kanssa kimppahali ois ok, jollain kurssilla ensitapaamisen aloittaminen halauksella EI OK. :’D

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s