Ajatuksia muutosta ja mainoksista

Oon miettinyt ihan oman blogisivun perustamista useampaan otteeseen ennenkin, mutta homma jäi aina ajatuksentasolle lähinnä siksi, etten kokenut olevani oikea bloggaaja. Miksi minä nyt ihkaoman osoitteen olisin ansainnut? Oon jotenkin koko blogielelyni ajan pitänyt tätä hommaa vähän piilossa – en esimerkiksi jaa juttujani omalle Facebook-sivulleni tai useinkaan kerro tutuille, että minulla tällainen harrastus on. (On ollut itseasiassa jo kahdeksan vuotta.) Perustettuani blogille oman Instagramin ja Fb-sivun kutsuin seuraajiksi kavereistakin aluksi vain ihan muutaman, mutta nyt olen pikkuhiljaa laittanut kutsuja myös työkavereille ja muillekin tutuille. Hassua kyllä, tuntuu paljon helpommalta kirjoittaa tuikituntemattomille tyypeille kuin aatella, että kaverinkaverit ja puolitutut lukee mun juttuja.

Bloggaamisella on vähän sellainen pinnallisuuden stigma: Bloggaaja ajattelee tietenkin itserakkaaseen sävyyn olevansa jotenkin ihan hiton erikoinen ja kiinnostava tyyppi, koska kokee aiheelliseksi omia ajatuksiaan kaikelle kansalle esiin tuoda. Bloggaajat ovat myös sielunsa myyneitä kaupallisuuden marionetteja, jotka mainostavat mitä vain saadakseen ilmaista krääsää. Ja toki bloggaajat ovat narsistejakin, koska läiskivät sivunsa täyteen oman pärstävärkin kuvia. Bloggaaminen on pääasiassa naisten juttu, mikä viimeistään nostaa koko touhun vähättelykertoimen ihan uuteen potenssiin. Ja sitten niillä naisbloggaajilla on myös blogiporukoita, joiden kanssa käydään blogikesteillä juomassa ilmaista skumppaa ja puhumassa porukalla siitä, miten rankkaa se bloggaaminen oikein on.

DSC01326.JPG

(Kuvituskuvana kovis-Tessa, joka tietää että elämä on superrankkaa. Winter is coming, ja villapaitakelit.)

No, minun seuraamani blogit kirjoittajineen ovat kyllä kaikkea muuta kuin tuota yllämainittua, ja suurimpaan osaan heistä tutustuin nimenomaan edellisessä blogikodissani. Diggasin Lilyssä tosi paljon siitä, miten helppoa siellä oli löytää uusia blogeja luettavaksi, saada omaa blogia näkyviin ja keskustella muiden tyyppien kanssa. Toisaalta koin sen samassa porukassa olemisen myös jotenkin rajoittavaksi. Omalla sivullani tunnen vapautta kirjoittaa ihan kaikesta mistä haluan ja esittää mielipiteeni herkemmin, kuin keskellä yhteisöä, jossa saatetaan vedellä johtopäätöksiä postauksesta ja blogista toiseen vaikkei sen suurempia yhteisiä tekijöitä saman alustan lisäksi oikeasti olisikaan. (Tyyliin “viittaako hän tällä kritisoinnillaan juuri minun edelliseen kirjoitukseeni?”.) Tuntui myös aika helpottavalta lähteä pois melko kaupallispainotteiselta sivustolta ja täytyy myöntää, että jokapuolella Lilyä hilluneet vilkkuvat mainosbannerit olivat ihan vihonviimeinen tikki. Ymmärrän tottakai mainosten tarpeellisuuden tulonlähteenä, nautiskelinhan itsekin siellä yli kahden vuoden ajan itselleni täysin ilmaisesta blogialustasta ja jollain sellainen meininki pitää tietty rahoittaa. Nyt maksan kuitenkin mieluusti täällä sen neljän euron kuukausimaksun hinnan saadakseni ihan itse päättää, tuleeko sivullani näkymään mainoksia vai ei. Toisaalta, en ole ikinä sanonut, ettenkö itsekin voisi tehdä kaupallisia yhteistöitä. Mainostanhan esimerkiksi luonnonkosmetiikkasuosikkejani muutenkin vähän väliä, joten hullulta tuntuisi kieltäytyä, jos joku haluaisi antaa minulle jotain kiinnostavaa testiin ilmaiseksi. (Oikeesti käsi ylös, kuka ei tykkää saada lahjoja?) 

Hahaa, eikö kuulostakin nyt siltä, että aion muuttaa tämän blogin sellaiseksi kaupallisten yhteistöiden satamaksi ja alkaa blogata tosi tavoitteellisesti? No, en aio. Ei ole yhden yhtä yhteistyöjuttua hautumassa, ei neuvotteluvaiheessa eikä yhtään missään muuallakaan. En edelleenkään löydä kalenteristani tarpeeksi aikaa edes säännölliseen huvikseni bloggaamiseen, saati järjestelmällisempään toimintaan! Mutta mulla on ihan valtava kiinnostus kaikkea sitä kohtaan mitä tällä hetkellä opiskelen ja jotta luontaishoitoon liittyvistä hommista voisi joskus tulla mulle ihan oikea duuni, on kaiken mahdollisen tiedon ja yhteistyötahojen haaliminen tottakai tosi oleellista juuri nyt. En siis sano ei koskaan myöskään sille vaihtoehdolle, että joskus jotain yhteistyöhommia itselleni tärkeiden tahojen kanssa tulisin tekemään, tai myymään mainospaikkoja vaikka niille luontaistuoteliikkeille, joihin kannan kuukausittain kaikki liikenevät rahani. Tässä blogissa ei kuitenkaan tulla koskaan näkemään maksettuja mainoksia niistä kohteista jotka tarjoavat parhaan palkkion, vaan ainoastaan minun ihan oikeita mielipiteitäni, oli postauksen kohde sitten omin rahoin ostettu tai lahjaksi saatu.

 

ps. Tuonne sivupalkkiin on nyt päivitetty kaikki mahdolliset tavat ottaa Pirtti helposti seurantaan! Löytyy blogipolku, blogit.fi, bloglovin´, WordPressin seurailunappi, Instagram sekä Facebook.

10 thoughts on “Ajatuksia muutosta ja mainoksista

  1. Hei mä koin Lilyn yhteisöllisyyden myös hieman rajoittavana! Mutta eihän siitä jotenkin oikein sopinut siellä kirjoittaa, tai itsestä tuntui siltä. Mietin myös aika moneen kertaan, että onkohan Trendin alainen portaali nyt ihan se minun blogini paikka.

    Like

    • Joo sama aatos Trendistä! Vaikka kun itse teki mieli kritisoida esimerkiksi jatkuvaa yllyttämistä vaatteiden ostamiseen, tyyliin “Syksyn must have”, niin oli se kyllä ehkä vähän sit väärä paikka olla osallisena – koko mestan kantava idea on kuitenkin muoti. Aivan mainio yhteisö monin tavoin, mut sit taas, vapaus on vapauttavaa.

      Liked by 1 person

  2. Olet aivan loistava kirjoittaja, tykkään kovasti tyylistäsi. Toivottavasti pystyt nyt kuitenkin pitämään jalat maassa, ettet aivan tyystin ylpisty näin hurjasta itsetunnon kohottamisesta kehuun puettuna 😉

    Minä tiedätkö olen aina joskus lukenut joitain blogeja jotka ovat Lilyssa, mutta ikävä kyllä ne mainokset haittaavat (herkkää) lukukokemustani kovinkin. Se aina harmittaa kun löytää jonkin nappiblogin, mutta mainokset senkuin vilkkuvat verkkokalvoilla kilpaa toinen toistensa kanssa. Mainoksiin törmää joka paikassa muutenkin, niin edes bloggailusta nauttimisen soisi olevan erillään niistä 🙂

    Like

    • Oumaigaad, heti kihahti hattuun 😁 Kiitos!

      Joo, jotku pystyy vaan ohittamaan ne mainokset siellä tekstin väleissä eikä ymmärrä mikä niissä häiritsee, mutta mua ne kans haittaa tosi paljon! Katkaisee ajatuksen ja kokemuksen. Ja nyt varsinki, ku siellä laitettiin niitä keskelle postausta, niin ne myös pilaa bloggaajan hienosti suunnitteleman kokonaisuuden :/

      Like

  3. Minä olen tällainen vähän piilossa oleva salabloggaaja. Kirjoittelen salanimellä enkä muista olenko antanut nykyisen blogin osoitetta koskaan kenellekään (olen blogannut nykyisessä osoitteessa alunperin vuodesta 2012). Minulle blogi on paikka kirjoitella omia juttujani sillä ajatuksella, että joku samoista aiheista kiinnostunut lukee blogiani. Kun omat kiinnostuksen kohteet ja mielipiteet ovat hieman vaihtoehtoisia yleiseen käsitykseen nähden, niin en viitsi niistä hirveästi esimerkiksi töissä jutella. Hillitsen itseni ja olen pitämättä palopuhetta kertakäyttömuodin vastaisuudesta, jos työkaveri iloitsee uudesta alennusmyynnistä ostamastaan paidasta. 🙂

    Like

    • Mää oon joskus miettinyt että perustaisi toisen blogin salanimellä, et sais kirjottaa aivan täysin vapaasti kaikesta mistä haluaa! 🙂 Eihän esimerkiksi parisuhde- tai työasioista voi kertoa omalla naamallaan kovin paljon, koska samalla tulee puhuttua toistenkin ihmisten asioista ja se ei ole reilua.
      Ja joo, itekin oon koittanut opetella sulkemaan suuni vaikka tekisi mieli “valistaa” muita jostain, vaikka vaatteiden haalimisesta kaappiin turhina roikkumaan.. Ja ku eihän sitä itekään oo mitenkään täydellinen 🙂

      Like

  4. Pingback: Ulos blogikaapista? – astu harhaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s